Tuplaonni...vai miten se onkaan???

Täällä siis -07 kaksospojat, epäidenttiset, hyvä niin!

Tuplaonni, triplahomma!

Pojat syntyivät rv 38+2 hyvän kokoisina, 3300 g 51 cm ja 3485 g 50 cm. Kasvu on jatkunut normaalina koko ajan, itse asiassa ovat pitkähköjä poikia. Monesti on luultu ainakin vuotta vanhemmiksi, kaksoset kun ovat AINA pieniä!

Nyt reippaita eskarilaisia, oikein upeasti on sujunut. Pojat ovat kolmatta vuotta päiväkodissa, molemmilla oli viivettä puheenkehityksessä. Hienosti on asia hoidettu tässä kaupungissa, puheterapiaa plus päiväkodissa yksilöllistä toimintaa. Varsinaista viivettä ei enää olekaan, keväällä käytiin taas testeissä. Muutamassa osiossa olivat ikätasoaan edellä, joku oli ikätasolla, muutama vähän alle, mutta kaikki kuitenkin viiterajojen sisällä. Levollisin mielin voin odotella koulun alkua.

Pojat harrastavat jalkapalloa, 7-vuotiaina on suunnitelmissa aloittaa Taekwondo, brassijutsua kun ei täällä vielä pienille ole. Meillä on yksi Suomen parhaista saleista, juuri käydyissä SM-kisoissa tuli monta mitalia, eli sinne on hyvä pojat laittaa oppia saamaan. Jos haluavat, väkisin en vie.

Saatiin juuri kuulla, että meillekin olisi kaksoset tulossa! Ja kyllähän tämä melkoiselta tuplaonnelta tuntuu.

Oli kiva lukea Kurjenkellon kokemuksia. Ja mielelläni kuulisin lisää kaksosraskauksista ja arjesta kaksoten kanssa. Meillä kun ei lähipiiristä löydy yksiäkään kaksosia.

Onnea Selmis  

Oma raskaus oli aika rankka, no, kun oli jo vähän ikääkin, 39vee, ja pojat kun kasvoivat kovaa vauhtia. Tosin, esikoista odottaessa oli liki yhtä rankka, ja silloinhan olin vain 20vee ja yksi vauva masussa. Poikakin oli aika iso, syntyessään yli 4 kg, ja oli mahassa aika pahassa asennossa, mun kannalta!

Vauva-aika meni kuitenkin paljon paremmin, kuin luulin. Monikkovalmennuksessa kuulin tarinoita, miten eka puoli vuotta oltiin horroksessa, no, meitin pojat pääsi samaan rytmiin ruokailuissa, se helpotti, vaikka tokihan sitä väsynyt oli, kun öisin heräiltiin syömään.

Ihanaa on, kun on kaveri koko ajan vieressä, ihan vauvasta asti. Paljon iloa ja riemua, toki myös tappelua, kun ovat niin kiinni toisissaan vielä.

Selmis sinäkin! Muistanko väärin vai onko teidän vauvat saaneet alkunsa hedelmöityshoidoilla?

Meillä tosiaan maanantaina ultrassa todettiin kaksoisraskaus. Kaksi alkiota joilla molemmilla oli syke. Toinen oli hiukan pienempi kuin toinen.

Voin myöntää ihan suoraan, että mua pelottaa ja paljon! Miten me jaksetaan? Kaksi vauvaa ja kolme alle kouluikäistä lasta päälle.

Kiitos Kurjenkello! :)Tuo vauva-aika tietysti vähän jännittää, mutta kiva kuulla että jollain on mennyt se mukavasti. Tuota monikkovalmennusta mekin ollaan jo ehditty vähän miettiä, sieltä saattaisi saada hyviä käytännön vinkkejä siihen arjen pyörittämiseen.

Ja onnea sivi!! Vähän hassua, että molemmat odotetaan kaksosia ihan samaan aikaan.

Jep, meidän vauvat ovat saaneet alkunsa hedelmöityshoidoilla, joihin tietysti sinänsä liittyy hieman noussut kaksosriski. Sitä riskiä vaan ei pitänyt tuolla onnistuneella yrityskerralla olla. Eli kyllähän tämä melkoinen yllätys oli! Me ollaan kuitenkin asiasta aivan äärettömän onnellisia. Tuntuu vähän, että joulu tuli kuukauden etuajassa tänä vuonna.

Mutta ymmärrän sivi kyllä hyvin, että sua pelottaa tuo jaksaminen. Teillä kun kuitenkin on useampi lapsi jo ennestään, joten kyllähän siinä vilskettä riittää. Asioilla on kuitenkin aina tapana järjestyä, onneksi. Ja tässä kohtaa vaatii tietysti melkoisesti totuttelua tuo ajatus kahdesta vauvasta yhden sijaan.

Itsekin olen aina ajatellut, että asioilla on tapana järjestyä. Kuitenkin viime päivinä olen vain miettinyt, että tässä on ainekset täydellisiin katastrofiin. Tuntuu todella pahalta etten osaa iloita tästä raskaudesta. Veikkaan tarvitsevani ammattiapua tämän tilanteen käsittelyyn. Tällä hetkellä mulla on sellaienn fiilis, että joku ylempi voima haluaa vaan testata meitä. Sanotaan ettei ihmiselle anneta enempää taakkaa kuin se jaksaa kantaa. Olen alkanut vahvasti epäillä tätä. Raskauden pitäisi olla täynnä onnea, mutta valitettavasti nyt ei ole kamalan onnellinen olo.

Ikävää kuulla sivi, että sulla on huonot fiilikset raskaudesta. Ehkä on ihan hyväkin, jos tuollaisessa tilanteessa saa apua asian käsittelyyn. Uuden lapsen syntyminen on aina tavallaan kriisin paikka, ja nyt kun on ne tuplat tulossa, kyllähän siinä ne katastrofin ainekset voi muhia.

Kovasti toivon sulle voimia asian käsittelyyn ja totutteluun ajatukseen kaksosista! Toivottavasti jossain kohtaa odotusta ne sunkin fiilikset muuttuu valoisammiksi.

Viikonloppu meni raskautta ajatellessa. Eilen illalla padot aukesi ja itkeä vollotin toista tuntia. Onneksi on tuo mies! Eilen tuli todettua, että tämä kaikki on vaan pelkoa. Pelkään tuhottomasti miten tämä raskaus sujuu. Lisäksi pelkään jaksamistani sitten kahden vauvan ja muiden lasten kanssa.

Satuin katsomaan viikonloppuna supernannya ja siellä oli 3v kaksoset + 4v esikoinen. Jaksossa 4v esikoisen piti valehdella ja esittää jalkakramppeja saadakseen äitinsä huomiota. Äiti oli niin kiinni kaksosissa ettei kerennyt antamaan huomiota isommalle Oma sydän särkyi tyttöä katsoessa.

Meidänkin kuopus tulee olemaan alle 3v, kun vauva syntyy. Hänellekin pitää riittää aikaa samoin kahdelle isommalle. Varmasti homma onnistuu, mutta kyllä se pelottaakin!

Mites sivi sulla menee? Toivottavasti fiilikset ovat kääntyneet jo valoisampaan suuntaan! Miten sulla on odotus muuten lähtenyt menemään?

Ihan hyvin menee! Np-ultrassa oli kaikki hyvin, ja seuraava ultra on rv 16-17 välillä.

Oma mieli alkaa olla jo parempi, ja usko pärjäämiseen myös. Neuvolassa puhuttiin ja mietittiin, että esikoinen on elokuusta alkaen eskarissa. Mikäli arki tuntuu liian rankalta voisi ajatella kahden pienemmänkin laittamista päivähoitoon esimerkiksi aamupäiviksi.

Mitenkäs Selmis sulla on mennyt?